tänään suoritin juoksuohjelmani ensimmäisen viikon viimeisen ohjelman ja täytyy sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt monellakin tavalla. ensinnäkin suurin yllätys on se, että treeni nro. 5 on suoritettu ja homma ei ole jäänyt vieläkään kesken. toinen positiivinen yllätys on se, että polvi ei ole reagoinut negatiivisesti juoksuun, joka vain kehottaa jatkamaan.
tarkoitus olisi siis juosta 27.8 venetsialaismaratonilla 10km, monille ammattijuoksijoille tämä ei ole matka eikä mitään, mutta itselle tämä matka on mount everest. miksikö näin? olen aina arvostanut pitkän matkan juoksijoita urheilijoina, vaatii todellista sinniä rakentaa omaa kuntoaan pitkin vuotta tiettyä / tiettyjä tapahtumia varten. ja täytyy sanoa, että kyllä juoksu ja urheilu ylipäätään pistävät kropan kemikaalit liikkumaan sellaisella tavalla, ettei muilla väliä.
kuukauden sisään olisi sitten tarkoitus pystyä jo juoksemaan 10-15min yhteen menoon. pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti