suunnitelmia.

päivä alkoi mahtavasti. linuksen kanssa lenkki todella liukkaasa kelissä. miksi tämä oli mahtavaa? siksi, koska kerrankin sattui olemaan sellaiset kengät, jotka lisäsivät hieman omaa kitkakerrointa, enkä lentänyt maahan. näin säästyin manaamiselta ja turhautumisen tunteelta. tai no okei, ehkä vähän turhauduin - kohteena kokkolan kaupunki. kaupungillamme on suomen korkeimpiin kuuluva kunnallisveroprosentti. maksan tätä toki mielelläni, mikäli sille saisin vastiketta. tämä vastike voisi esimerkiksi olla teiden kunnossapito. siis toki, autoilijoille suolataan teitä heti kun elohopea putoaa alle +14 asteen, mutta entäs sitten kevyt liikenne? mikä tekee siitä niin vaikeaa, että muutaman hassun kiven voisi heittää jäiselle mantereelle, jottei liukastuttaisi niin helposti? tai miksipä ei lanattaisi kerran tai kaksi näitä lumia, ennenkuin ne jäätyvät? olen tullut siihen lopputulokseen, että kaupunki vain v*ttuilee minulle ja tämä kaikki on tehty vain MINUN hermojeni menetystä varten. en oikeasti ole narsisti, joskus vain tuntuu siltä.

päivä oli kuitenkin hyvä. koulua tänään ei ollut, joskin koulutehtäviä oli tehtävänä. niistä suoritin tärkeimmät ja parit kemian laskut saavat odottaa huomista. tänään kävin luovuttamassa verta kymmenennen kerran. ensimmäisen kerran luovutin verta kun jo seurustelin lindan kanssa, eli n. 3 vuotta sitten. muistan sen ensimmäisen kerran olleen syntymäpäivääni lähellä - eli varmaan näitä samoja aikoja. veripalvelun seinällä on taulu, jossa on 100 kertaa luovuttaneiden kuvat. siis 100 kertaa! uskomaton määrä. jos ensi vuodesta eteenpäin luovutan verta säännöllisesti maksimimäärän eli 6 x vuodessa, tuo määrä täyttyy itsellä vuonna 2025. noh, on se hyvä olla tulevaisuuden varalle suunnitelmia.

illan kruunasi se, että käytiin juholla ja tiialla kaffilla. tietysti pääsyymme oli irina, tuo 8kk tyttö joka hymyilee kuin hangon keksi. vauvakuume kun on vallannut rauhallisen asuntomme jo aikaa sitten, tämä senkun vain heitti lisää lämpöä kiukaalle. kuka tietää mitä metkuja se uusi vuosi tuo tullessaan. anyway, tärkeämpi asia oli se, että suunniteltiin yhdessä hieman lomamatkaa keväälle. minä ja juho kun olemme pro-laskettelijoita (molemmilla plakkarissa kerta laskettelua) niin mikäs sen parempaa kuin nauttia näistä synnynnäisistä taidoista ja lähteä laskettelemaan viikonlopuksi. toki saattaa olla että joudutaan hieman treenaamaan taitoja ennen tuota reissua, mutta tätähän ei tytöille kerrota. saavat itse lukea sen tuosta noin. niin!

ei muutaku lisää lunta ja pakkasta, tämä poika tykkää!

ps. tarkotus olis opetella myös luistelemaan takaperin tänä vuonna. saas nährä.