empty spaces.

tiedättekö tunteen, kun haluaa vaan ajaa autolla todella kovaa karkuun omia ajatuksiaan ja paikkaa missä on juuri sillä hetkellä. ihan kuin kaikki sanat, jotka kuulet ovat sinua vastaan ja ne saavat sinut raivon partalle. haluat räjähtää ja huutaa. onneksi tämä kaoottinen tilanne meni ohi, mutta silti ihmettelen mikä tämän laukaisi?

perjantai on toivoa täynnä ja näyttäisi näillä leveysasteilla tulevan aurinkoinen päivä. toivotaan niin, sillä ei harmautta jaksa loputtomiin, tosin se antaa hyvän tekosyyn olla masentunut. perusnegatiivisena ihmisenä on hyvä velloa kaikkea maailman pahutta ja kantaa sitä painoa yksin harteillaan. tästä syystä on kehitetty metalligenreen erilaisia musiikkityylejä, jotka sopivat pimeyteen kuin kirves halkoon. kiitos näistä.

noh, en oikeasti ole aina tällainen. yleensä olen jopa positiivinen, joskin eräs luokkakaveri aikanaan sanoi että vaikka hymyilen, silmistä näkee tiettyä surua. kylläpä meitä ihmisiä tähän maailmaan mahtuu ja tällainen minä kaiketi olen.