tätä kirjoittaessani olen osallistunut toistaiseksi elämäni suurimpaan ja kenties tärkeimpään kokoukseen. SAMOKin liittokokous on takanapäin ja rankan työskentelyn jäljiltä hallitusehdokkaista on saatu demokraattisesti kasattua hallitus, joka on eritoten omaan mieleeni. Ennen kokoukseen lähtöä jännitti. Suoraan sanottuna. Kun eilen annoin ensimmäisen kannatuspuheenvuoroni nyt tulevalle SAMOKin hallituksen oli vatsa täynnä perhosia. Sinänsä outoa, mutta toki suuresta asiasta oli kyse.
Torstaina vietimme Lindan kanssa kihlautumisemme vuosipäivää. 2 vuotta olemme olleet kihloissa, 4 vuotta yhdessä. Vaikkakin suhteemme on ollut välillä myrskyisä, en päivääkään vaihtaisi pois. Näillä matkoilla tuo yhdessäolo korostuu. Mutta en parempaa tunnetta tiedä kun astun junasta ulos, kävelen autolle ja hän on siellä. On mukavaa kun on joku jonka luo palata reissun jälkeen. Olen varma, että jatkuva reissaamiseni osittain häntä haittaa, mutta hän on silti tukenani aina ja täysillä. Siksi voin sanoa, että rakastan häntä ja hänen kanssaan haluan vanheta ja kirota tulevaisuuden päättäjiä. Nyt viimeistään voin sanoa: "silloin kun minä olin vaikuttamassa, niin...".
Sinulle Linda, rakkaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti