takaisin varjoista.

pitkästä aikaa ja osittain yleisön pyynnöstä potkaistaan tämä blogi henkiin taas. lupaan yrittää aktiivisemmin päivitellä tätä blogia teidän ja kaikkien muidenkin ihmisten harmiksi.

tässä vietellään pidennettyä lomaa koulusta, mutta onneksi se ei haittaa sillä omat opiskelijakuntatouhut tulevat viemään paljon aikaa ensi kuussa ja ehtii kaikkea jänää järkkäilläkin sitten, esim. matkustaminen ja kavereiden tapaaminen voisi olla aika korkealla listalla. oman haasteensa antaa myös KKA:n auditointiryhmään valinta, mutta sitä osittain odotan vain innolla, sillä kuulemma silloin "päästään piireihin".

tänään sain vihdoin ja viimein kuuneltua linkin parkin 'a thousand suns' albumin läpi ja kieltämättä monien haukkujen jälkeen tässä levyssä on sitä jotain. uskomaton tarina aukeaa pikkuhiljaa ja kun viimeinen kappale on soinut on jotenkin tyhjä olo. lp on ollut aina sellainen bändi, jota olen arvostanut, koska he nimenomaan ovat tehneet omaa juttuaan ja jokaiselta levyltä löytyy uutta. helppo levy tämä ei missään nimessä ole, mutta kun levylle heitetään pätkä oppenheimerin kenties kuuluisimmasta puheesta, "i am become death, the destroyer of worlds, nousee kylmät väreet itselle ylle. kaikki apocalyptinen on muutenkin ollut aina lähellä sydäntä. tämän kun kirjoitan, moni luulee hulluksi, mutta hulluus on vain yksi määritelmä nykypäivän selviytymisestä.

nyt lähden hakemaan pimeydestä alicea. en voi muutakaan, sillä kaikki tämä on omaa vikaani. tunnen kuinka pimeys hengittää takanani, kuiskien korvaani kauheuksia, jotka saavat melkein mieleni luovuttamaan, mutta sydämeni avulla jatkan taistelua pimeyttä vastaan ja aion löytää hänet.

sincerly yours. joni wake.

harjoittelua.

tänään starttasi työharjoittelu käyntiin. tämä päivä perehdyttiin ja huomenna sitten aletaan ihan tositoimiin. olen lastenosastolla harjoittelemassa ja tätä on odotettu. tarkoituksenani on nimittäin perehtyä juuri lasten ja nuorten hoitotyöhön, joskin ensi- ja tehohoidon näkökulmasta.

monet sanovat, että valitsemani erikoistumissuunta on kaikista rankin. lapsen kuoleman käsittely ei koskaan ole helppoa. kuoleman käsittely ei ole helppoa. se pysäyttää aina, henkilöstä ja hetkestä riippumatta. lasten tapauksessa se on ehkä asteen verran luonnottomampaa kuin vanhusten. uskon kuitenkin siihen, että juuri tuo suuntautumisvaihtoehto kannustaa itseä päivästä toiseen nousemaan ylös ja tekemään sen yhden asian aina paremmin. 4 viikon päästä ollaan jälleen viisaampia.

joulukin lähestyy kovaa kyytiä. oma synttäripäiväkin lähestyy. kunpa sitä voisi vielä iloita tuosta päivästä kuin ennen. onhan se todella koskettavaa kun ihmiset muistavat syntymäpäiväni, mutta verraten siihen, kuinka 18 vuotta sitten tuota päivää odotti innolla - on tunne erilainen. toki on mieskin muuttunut matkan varrella, mutta silti.

reilu viikko ja ajellaan lindan kanssa kohti åbolandiaa. siellä hieman shoppailua ja enemmän rentoutusta ruissalon kylpylässä. tätä kannattaa odottaa.

ps.

bazinga.

kotimatka.

tätä kirjoittaessani olen osallistunut toistaiseksi elämäni suurimpaan ja kenties tärkeimpään kokoukseen. SAMOKin liittokokous on takanapäin ja rankan työskentelyn jäljiltä hallitusehdokkaista on saatu demokraattisesti kasattua hallitus, joka on eritoten omaan mieleeni. Ennen kokoukseen lähtöä jännitti. Suoraan sanottuna. Kun eilen annoin ensimmäisen kannatuspuheenvuoroni nyt tulevalle SAMOKin hallituksen oli vatsa täynnä perhosia. Sinänsä outoa, mutta toki suuresta asiasta oli kyse.

Torstaina vietimme Lindan kanssa kihlautumisemme vuosipäivää. 2 vuotta olemme olleet kihloissa, 4 vuotta yhdessä. Vaikkakin suhteemme on ollut välillä myrskyisä, en päivääkään vaihtaisi pois. Näillä matkoilla tuo yhdessäolo korostuu. Mutta en parempaa tunnetta tiedä kun astun junasta ulos, kävelen autolle ja hän on siellä. On mukavaa kun on joku jonka luo palata reissun jälkeen. Olen varma, että jatkuva reissaamiseni osittain häntä haittaa, mutta hän on silti tukenani aina ja täysillä. Siksi voin sanoa, että rakastan häntä ja hänen kanssaan haluan vanheta ja kirota tulevaisuuden päättäjiä. Nyt viimeistään voin sanoa: "silloin kun minä olin vaikuttamassa, niin...".

Sinulle Linda, rakkaani.

empty spaces.

tiedättekö tunteen, kun haluaa vaan ajaa autolla todella kovaa karkuun omia ajatuksiaan ja paikkaa missä on juuri sillä hetkellä. ihan kuin kaikki sanat, jotka kuulet ovat sinua vastaan ja ne saavat sinut raivon partalle. haluat räjähtää ja huutaa. onneksi tämä kaoottinen tilanne meni ohi, mutta silti ihmettelen mikä tämän laukaisi?

perjantai on toivoa täynnä ja näyttäisi näillä leveysasteilla tulevan aurinkoinen päivä. toivotaan niin, sillä ei harmautta jaksa loputtomiin, tosin se antaa hyvän tekosyyn olla masentunut. perusnegatiivisena ihmisenä on hyvä velloa kaikkea maailman pahutta ja kantaa sitä painoa yksin harteillaan. tästä syystä on kehitetty metalligenreen erilaisia musiikkityylejä, jotka sopivat pimeyteen kuin kirves halkoon. kiitos näistä.

noh, en oikeasti ole aina tällainen. yleensä olen jopa positiivinen, joskin eräs luokkakaveri aikanaan sanoi että vaikka hymyilen, silmistä näkee tiettyä surua. kylläpä meitä ihmisiä tähän maailmaan mahtuu ja tällainen minä kaiketi olen.

suunnitelmia.

päivä alkoi mahtavasti. linuksen kanssa lenkki todella liukkaasa kelissä. miksi tämä oli mahtavaa? siksi, koska kerrankin sattui olemaan sellaiset kengät, jotka lisäsivät hieman omaa kitkakerrointa, enkä lentänyt maahan. näin säästyin manaamiselta ja turhautumisen tunteelta. tai no okei, ehkä vähän turhauduin - kohteena kokkolan kaupunki. kaupungillamme on suomen korkeimpiin kuuluva kunnallisveroprosentti. maksan tätä toki mielelläni, mikäli sille saisin vastiketta. tämä vastike voisi esimerkiksi olla teiden kunnossapito. siis toki, autoilijoille suolataan teitä heti kun elohopea putoaa alle +14 asteen, mutta entäs sitten kevyt liikenne? mikä tekee siitä niin vaikeaa, että muutaman hassun kiven voisi heittää jäiselle mantereelle, jottei liukastuttaisi niin helposti? tai miksipä ei lanattaisi kerran tai kaksi näitä lumia, ennenkuin ne jäätyvät? olen tullut siihen lopputulokseen, että kaupunki vain v*ttuilee minulle ja tämä kaikki on tehty vain MINUN hermojeni menetystä varten. en oikeasti ole narsisti, joskus vain tuntuu siltä.

päivä oli kuitenkin hyvä. koulua tänään ei ollut, joskin koulutehtäviä oli tehtävänä. niistä suoritin tärkeimmät ja parit kemian laskut saavat odottaa huomista. tänään kävin luovuttamassa verta kymmenennen kerran. ensimmäisen kerran luovutin verta kun jo seurustelin lindan kanssa, eli n. 3 vuotta sitten. muistan sen ensimmäisen kerran olleen syntymäpäivääni lähellä - eli varmaan näitä samoja aikoja. veripalvelun seinällä on taulu, jossa on 100 kertaa luovuttaneiden kuvat. siis 100 kertaa! uskomaton määrä. jos ensi vuodesta eteenpäin luovutan verta säännöllisesti maksimimäärän eli 6 x vuodessa, tuo määrä täyttyy itsellä vuonna 2025. noh, on se hyvä olla tulevaisuuden varalle suunnitelmia.

illan kruunasi se, että käytiin juholla ja tiialla kaffilla. tietysti pääsyymme oli irina, tuo 8kk tyttö joka hymyilee kuin hangon keksi. vauvakuume kun on vallannut rauhallisen asuntomme jo aikaa sitten, tämä senkun vain heitti lisää lämpöä kiukaalle. kuka tietää mitä metkuja se uusi vuosi tuo tullessaan. anyway, tärkeämpi asia oli se, että suunniteltiin yhdessä hieman lomamatkaa keväälle. minä ja juho kun olemme pro-laskettelijoita (molemmilla plakkarissa kerta laskettelua) niin mikäs sen parempaa kuin nauttia näistä synnynnäisistä taidoista ja lähteä laskettelemaan viikonlopuksi. toki saattaa olla että joudutaan hieman treenaamaan taitoja ennen tuota reissua, mutta tätähän ei tytöille kerrota. saavat itse lukea sen tuosta noin. niin!

ei muutaku lisää lunta ja pakkasta, tämä poika tykkää!

ps. tarkotus olis opetella myös luistelemaan takaperin tänä vuonna. saas nährä.

ja yleisön pyynnöstä

vaihdamme kotimaiseen. äidinkieli on ollut itselleni jostain syystä aina hieman kangerteleva ja outo. vasta tutustuttuani kunnolla kalevalaan, a.w. yrjänään ja samuli putroon olen oppinut ymmärtämään sen, että suomen kieli voi olla paitsi vakuuttavaa, myös erittäin runollista. sanamuodoilla voidaan taiteilla lähestulkoon loputtomiin ja kaiken tuon taiteilun ja mielikuvilla leikittelyn jälkeen pääsemme lopputulokseen, joka on paitsi kaunista myös koskettavaa.

on ollut jännä huomata tämä kehitys itsessäni. olen aina vannoutunut englanninkielisen kirjallisuuden ystävä. J.D. Dallinger, William Blake, Edgar Allan Poe, Douglas Adams ja tietysti J.R.R. Tolkien. he ovat jättäneet pysyvästi jälkensä minuun. heitä kaikkia suosittelen kaikille kirjallisuuden ystäville erittäin suuresti. voin hyvin ymmärtää sen, ettei minua tunneta juurikaan kirjallisuuden suurena fanina, ennemminkin miehenä, joka mielummin katsoo kirjansa valkokankaalta. näin ei kuitenkaan aina ole. eli osaan lukea ja pidän siitä.

taannoin sain päähäni ajatuksen, että olisi hienoa palata taaksepäin olemaan 5-vuotias. omaisin kaikki tiedot ja taidot, jotka olen nyt hankkinut sekä kaiken sen potentiaalin, mikä 5 vuotiaalla on tiedon vastaanottamisessa. mielenkiintoinen ajatus. ensimmäinen mikä mieleen tuli oli opetella soittamaan sitä samperin pianoa.

omaa elämääni olen rakentanut kohta 24 vuotta. tuo aika tuntuu todella oudolta. en osaa sanoa onko se lyhyt vaiko pitkä. nykyään koen, että elämälleni on oltava merkitys. olisi hauska leikkiä mielikuvalla, jossa kohtaloni on päätetty ja elämäni kulkee omaa raidettaan eteenpäin kohti kalmistoa. vakaasti ja varmasti kohti päätepistettään. mutta tähän en kuitenkaan usko. uskon, että me jokainen taomme elämästämme oman näköisemme, jahka löydämme sen oman juttumme. mikä se ikinä onkaan. tällä hetkellä olen enemmän tai vähemmän tyytyväinen elämääni - päivästä riippuen. tiedän vain sen, että olen juuri siinä missä haluankin, juuri niiden henkilöiden kanssa, joiden kanssa haluan. vielä kun sen vespan saisi...

minä ja justiina.

and along came the snow.

today was a busy day right from the top. 7:30 am the alarm went off and me and the dog linus went to discover our snowy town. yes, it had snowed the night before and it was all white. and cold. and wet. but still - us finns are trained (growned) to cherish these moments. I believe that this is where we get sisu. but in it's all glory the nature was amazing.

ofcourse when you combine freezing temperatures, good ol' H2O and the finnish roads you get the winter-tire-exchange-operation-2011. for me, it usually means 2 cars to be changed: our own and my moms. it was all cleared by 2am or so.

today lotta came over. it was really nice to see her. she's really a nice girl, at first she was one of lindas friends, but I'd like to think that I'm allowed to call her my friend as well. I'm sure the misses will correct me if I'm wrong.
anyways, she had got this amazing tattoo done, and now the fever rose. I immediately contacted this one guy who does some great ink and I think I'll give myself a perfect birthday present: my first stamp. now the struggle within rises between the two ideas that I've had. all who know me, know that poets of the fall is a very important band in my life and their new logo is a kick-ass, and I would like to give my recognition to them, by imprinting that logo on my back. the other piece is the star of life. the symbol for my field of expertice. so which one is it going to be? the vote is on for two weeks and we'll see the results. the morpho or the star - you choose.

now linda is watching me impatiently to come to bed, because she likes to have someone next to her. she forced me to write this blog entry and it was a good idea because the words seem to come out like nothing. I love her. I'm lucky being able to say that with an honest heart.

take care!

ps. did you know that arthur dent is bilbo baggins?!?

bazinga.

friday!

today it's friday! we survived the week and the weekend will be kick-ass. my friend taru (the photgrapher) is coming over and we'll be taking a lot of pictures this weekend! unfortunately it's raining at the moment, but hopefully the sky will clear soon. I'm sure we'll have a blast.

funny thing happened wednesday. I had the chem 101 at the university and I actually understood something! it was an amazing feeling when there was this difficult calculation (not difficult for the pros but for me) and the formula was new to me. but I managed to get it right! finally I understand what my old math teacher used to say about feeling good after solving a good puzzle. oh yeah.

the next three days will be full of chilling out and snapping photos. see you guys later. bazinga.

ps. answer the poll at the end of the page if you want me to keep on writing english or if you want me to start writing in finnish.

the beginning of an era.

today it begins. the first classes of my preparation course for medschool. I'm freaking out a bit, but in a good way. it feels like you raise the bar for yourself. you know you can't get over at the time, but eventually you will get over it. and when that happens - it's time to take it up a noch. the subject for this fall is chemistry. gotta love it.

yesterday we had this great day at school. we're all going to practice at the end of the year to different places of pediatric medicine. infants mostly, so a good way to handle the practice is to know how to handle an infant. we did just that, but not with real babies ofcourse, we trained with dolls. anyways, it was great. I could see that everyone, even us guys, took it seriously and focused on what we were doing. and I guess the girls found it heartwarming to see us taking care of the dolls: changin diapers, giving them baths, changing clothes etc. the best part for me was in the evening when lindas cousin and her family came over and they had their 7month old baby-boy with them. ofcourse I had to put the theory into practice and I practiced my skills with a real baby. it was quite nice to see that the things we've been teached the pass weeks have somehow implanted on my brain and I knew actually quite a lot about the babys development so far. awesome.

but anyways, I'll keep on freaking out and try to find the good ol' calculator and remember the basics of chemistry before I jump in with the big fish. bazinga.

sleepless

it's really frustrating when you're feeling tired and just want to catch a good night sleep - but you can't. the pillow's all wrong, it's too hot, then it's too cold. last night was like that to me. for some reason after those circumstanses can't relax myself but I get so wound-up by all the little things that it's impossible to sleep. it's really frustrating when you get frustrated in yourself. but for tonight I have a new plan. I'm going to go out for a run / cycling before I go to beed. that way, all my energy is gone and I have no choice but to pass out. sounds good right? I've been thinking of drinking too, but this is much cheaper way. little more boring, but cheaper is the key. we'll call alcohol plan b. and before you contact any authorities, it was a joke.

this week starts pretty easy for us. today it's going to be 2 hours of lectures about giving birth and nurturing the child. awesome. it's quite funny to see that this area is so new to everyone, and maybe even close to somenone (like me). we begin our practice in few months and hopefully I'll get some confidince in me. "do not drop the baby, do not drop the baby...". our teacher said, that all the guys who work with infants for the very first time, they handle them like they're the most fragile thing in the world, and weighin a ton. I can imagine myself there lifting a baby like it was a piano. but practice makes you handle things well. I've learned that through practice. bazinga. if any mom should read this, I'd be glad to hear your thoughts on the matter.

next weekend taru will come to visit and it's going to be kick-ass! she's going to teach me all the things she knows about photography and phtoshopping (although she doesn't know it yet, but I'm such a good cook she can't resist).

silentium est aureum. but no, it doesn't apply here so feel free to comment.

just your everyday.

oh right, the new blog. maybe the correct thing at this point would be to introduce myself. I'm chuck (name changed). I live in a small sleepy town called Kokkola, Finland. this is my hometown. I live with my fiancé linda and with a 6month old puppy dog linus. I'm currently studying nursing. yeah, a male nurse. all of you who find that  amusing: grow up, for pete's sake! and this blog is not for your entertainment. it's for my frustration. an exhaust pipe if I may.. but if someone finds this blog intresting, feel free to read on and comment on things. more details will be revealed! 

it's hard to write anything. nothing comes to mind, but I still force myself doing so. as I go on words like sunday, dog, dinner, sleep and rest come to mind. they all are combined in my daily routine for today. the last two I like doing very much, because I'm so fantastic in bed (haha / finnish humor). no seriously, I am...

the morning kicked in too soon - as always. my lovely girlfriend (fiancé, because otherwise she'll give me a hard time) woke me up and said it's 9 am. or something like that. the first 3-4 sentences I hear in the mornings are like japanese to me. you hear it, you regognise it - but you just don't get it. I just decided to take the dog out and do long walk. which was the best idea yet today. woke me up for sure.


tomorrow it's monday. I don't like mondays. don't know why, they are just bleak to me. but next week will be different. only a few days of school. except there's this one major thing. my preperation class for medicine school begins on wednesday. oh the good ol' chemistry kicks in, as well as cellular biology, physics and maths. all the things that I thought I had perfectly escaped from. but no. next there will be like 10000 people more smarter than me trying to get into the same school as me, but I'll try to get smarter. I have the advantage of actually being involved with patients, drugs and human anatomy before. and if I get in, it'll take me only 6 years to become a doctor. the yhear 2018 will change the course of mankind! well, who knows, I'll just be a doctor. bazinga.


peace out.