May the winter come.

Voi vesisade minkä teetkään! Lehdet ovat jo enimmälti tippuneet Kokkolan seudulla ja kaikki olisi talvea varten valmista, mutta ei - pitää vettä sataa ja viimeiset syysmyräkät ulvovat pihalla. Onneksi seuraavien päivien sääennuste tuo hieman toivoa valkeasta ja pakkasesta. Nähtäväksi jää!

Netflix aikaan siirryttiin ja palvelu on todettu meidän perheessä äärimmäisen hyväksi. Itse bongasin sieltä dokumenttisarjan Everestin valloittajista. Amatöörikiipeilijät (heidän sanojensa mukaan) yrittävät jokainen saavuttaa maailman katon. Hurjaa touhua kieltämättä, ottaen huomioon kuinka vaarallista tuo kropalle on. Sarjan ensimmäistä kautta kuvatessa yksi henkilö sarjassa kuolikin, vaikkakaan ei kyseisestä retkikunnasta. 8500m korkeuteen on äärimmäisen vaikea lähettää mitään pelastusryhmää hakemaan ihmistä alas 50-60º kulmassa. Vuori on armoton. Toisaalta ymmärrän halukkuuden käydä maailman katolla ja huikeat maisemat tuolla on - sitä en kiistä, mutta mielestäni osittain mennään jo hieman "yli" tuossa itsensä voittamisessa. Jospa sitä itse tyytyisi näihin pieniin nyppylöihin mitä Pohjoismaissa on tarjolla.

Talvella pitää päästä ainakin hiihtämään jälleen santahakaan ja voisipa tuota rastimajallakin käydä. Viime talvena aloitettu harrastus saa siis jatkua. Myös lumikenkäilyä pitäisi päästä kokeilemaan ja se yhdistää valokuvaamiseen. Mielessä onkin jo kuumat termarikahvit ja nuotiomakkarat. Aijai...

Chuck-out.

to Sattmark and back.

Jo muutaman kuukauden päässä on pyörinyt ajatus siitä, että voitaisiin lähteä Teron kanssa päiväretkelle jonnekin päin Turkua. Kohteeksi valikoitui tarkan harkinnan jälkeen Sattmark ja sen 11km luontopolku.

Reissuun lähdettiin lauantaisena aamuna. Kello herätti kahdeksan maissa ylös ja edellispäivien kaatosateiden jälkeen oli hieman odottava tunnelma mitä sää pitäisi sisällään. Iloksemme aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja sateista ei ollut tietoakaan. Lämpötila oli +6 paikkeilla ja Teron mukaan tuo oli kylmin aamu Turussa tänä syksynä. Teimme aamupalat pikaisesti ja syödessämme aloimme miettimään busseja, jotka veisivät meidät lähelle. Edellisiltana suunnittelu- ja elokuvaoluilta palattuamme teimme sellaisen päätelmän, että "kulkeehan niitä 30min välein kuitenki". Onneksi tarkastelimme asiaa paremmin ja Erica bongasi, että seuraava bussi lähtisi n.20min päästä. Noh - kamat kasaan ja menoksi. Onneksemme ehdimme kuitenkin pysäkille ennen bussia ja tavallaan mieleen tulikin eräs valtiollinen laitos, jossa oli aina kiire odottamaan.

Matkaa Sattmarkkiin tuli 30km, reippaan puoli tuntia katseltuamme Paraisten ja Turun saariston maisemia päädyimme kohteeseemme. Aurinko paistoi ja sää oli kuin morsian, eli ei muuta kuin matkaan. Ensimmäisenä sainkin heittää päälimmäisen takin suosiolla reppuun, sillä kerraston pitkähihainen riittäisi hyvin pitämään paikat kuivina ja lämpiminä +10 asteen kelissä. Edellispäivinä oli tosiaan satanut reippaanlaisesti ja tämä näkyi myös maastossa, joka paikoitellen muistutti enemmänkin pohjaan palannutta ruispuuroa kuin vaelluspolkua. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut ja pääsääntöisesti Salomonin Gore-Texit pitivätkin jalat kuivina. Polku oli hyvin merkitty sinisin merkein puissa ja kivissä maastossa.

Eniten itseäni yllätti kuinka paljon nousuja reitiltä löytyi, näköalapaikatkin olivat kallioita, joilta oli äärimmäisen  mukavat näkymät eteenpäin. Myös luonnon vaihtelevuus yllätti positiivisesti. Parhaiten mieleen jäikin juuri kalliot ja niiden upeus. Päiväkaffeja juodessa toisella näköalapaikalla ei auttanut kuin ihmetellä jälleen kerran luonnon kauneutta ja nauttia rauhasta.

Mukavan värikästä vielä

Aurinko kajastaa hienosti puiden läpi

Sateet asettivat välillä pieniä haasteita matkalle

Tero etsimässä kuivaa taukopaikkaa

Kalliomaisemaa part 1

Kalliomaisemaa part 2

Tämän maiseman takia kannatti vaeltaa 7km

Takille tuli tauolla käyttöä tuulen yltyessä

Kaiken kaikkiaan Sattmark toimii erittäin hyvin päiväkohteena. Pienenä puutteena koin tulentekopaikkojen olemattomuuden sekä olisi ollut kiva lukea jotain historiikkia kohteesta. Mutta reitti tarjoaa sopivaa vaihtelua kokeneellekin erämiehelle mutta sopii toki myös vasta-alkajille. Kaiken kaikkiaan annetaan pisteitä 8 kuksaa kymmenestä.

Kiitos Tero ja Erica vielä kerran reissusta!