pitkästä aikaa ja osittain yleisön pyynnöstä potkaistaan tämä blogi henkiin taas. lupaan yrittää aktiivisemmin päivitellä tätä blogia teidän ja kaikkien muidenkin ihmisten harmiksi.
tässä vietellään pidennettyä lomaa koulusta, mutta onneksi se ei haittaa sillä omat opiskelijakuntatouhut tulevat viemään paljon aikaa ensi kuussa ja ehtii kaikkea jänää järkkäilläkin sitten, esim. matkustaminen ja kavereiden tapaaminen voisi olla aika korkealla listalla. oman haasteensa antaa myös KKA:n auditointiryhmään valinta, mutta sitä osittain odotan vain innolla, sillä kuulemma silloin "päästään piireihin".
tänään sain vihdoin ja viimein kuuneltua linkin parkin 'a thousand suns' albumin läpi ja kieltämättä monien haukkujen jälkeen tässä levyssä on sitä jotain. uskomaton tarina aukeaa pikkuhiljaa ja kun viimeinen kappale on soinut on jotenkin tyhjä olo. lp on ollut aina sellainen bändi, jota olen arvostanut, koska he nimenomaan ovat tehneet omaa juttuaan ja jokaiselta levyltä löytyy uutta. helppo levy tämä ei missään nimessä ole, mutta kun levylle heitetään pätkä oppenheimerin kenties kuuluisimmasta puheesta, "i am become death, the destroyer of worlds, nousee kylmät väreet itselle ylle. kaikki apocalyptinen on muutenkin ollut aina lähellä sydäntä. tämän kun kirjoitan, moni luulee hulluksi, mutta hulluus on vain yksi määritelmä nykypäivän selviytymisestä.
nyt lähden hakemaan pimeydestä alicea. en voi muutakaan, sillä kaikki tämä on omaa vikaani. tunnen kuinka pimeys hengittää takanani, kuiskien korvaani kauheuksia, jotka saavat melkein mieleni luovuttamaan, mutta sydämeni avulla jatkan taistelua pimeyttä vastaan ja aion löytää hänet.
sincerly yours. joni wake.
