joskus elämä ei mene tuubiin. kaikki muste suunnitelmista pyyhkiytyy pois sateen tullessa elämään. mutta jäljelle jää tyhjä kangas, jonka voi jälleen maalata. tai kirjoittaa. kummasta sitten enemmän tykkääkin. itse pidän juustosta.
tuossa minä douglas adamsmaisimmillami. hah!
elämä on mennyt eteenpäin, vähän takapakkia on tullut ties vaikka ja mistä, mutta eteenpäin kuljetaan. tuntuu, että muutosta on ilmassa. oma poliittinen kanta on muuttumassa, oma elämä on muutoksen kohteena kun valmistuminen häämöttää jo suht. lähellä ja syksykin tulee. voi mahoton.
tänään oli hyvä päivä. aamulla herätessä asteita oli vähän, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja fiilis oli hyvä. puolentoista tunnin kävelylenkin jälkeen fiilis oli edelleen huipussaan. kävely on siitä petollista hommaa, että se saa ajatuksen kulkemaan ja haavet vierimään eteenpäin. noh, hyvää se joka tapauksessa teki ja toivottavasti kelit tänä syksynä sallisivat, että näitä pääsisi enemmänkin harrastamaan ja etenkin ottamaan kuvia luonnosta.
valokuvaus, vaeltaminen ja luonto ovat nousseet todella korkealle omalla listalla. jopa vihreiden (de gröna) ajatukset alkavat kuulostaa järkevältä. kaikki kokkolalaiset tietävät leirintäalueen (asuntomessualueen) ja meren, joka näyttää aika hemmetin hienolta klo 9:00 aamulla. tuota kuvaa hieman kuitenkin pilasivat kemiran ja muiden outojen kumpujen tehtaat savupilvineen. tämä hieman pilasi mielialaani, mutta pitää teollisuuttakin suomessa olla en minä sillä. mutta jotain muutosta on itsessä tapahtunutkin, sillä 24 vuoteen ei nämä asiat ole askarruttaneet, mutta miksi juuri nyt?
elämä menee eteenpäin kovaa kyytiä ja isoja kysymyksiä on tulossa eteen, joihin toivottavasti vastaukset löytyvät piakkoin. sitä ennen, nautin perheeni seurasta ja olen kiitollinen heistä joka päivä. vaikkakin linda on läiminyt mua tänään enemmän kuin normaalisti. potkimalla se hevonenkin rakastaa.
pennycan!
