matka kuusamoon kulki nätisti oulun kautta ja matka tuntuikin suhteellisen pitkältä, joskin odotus oli sen arvoinen. olin jo hypettänyt tulevaa retkeä sen verran paljon, että kamat hankittiin arpa-onnen suosiessa erätukusta jo viikkoja aikaisemmin ja päivittelin inventaariota partitoaitasta. eräs yövuoro teinkin sitten reissua varten listaa tavaroista, joita tarvittiin mukaan ja myös reissua varten. onneksi reitille löytyi hyvin karttoja, ja sieltä sitten sainkin laadittua meille sopivan reitin. luontoon.fi on tähän aivan oikea osoite.
mökki oli kuvien perusteella uber, joskaan se ei sitten todellisuudessa oikein kuvia vastannut, oli se silti aivan päällikkö. ajoi sopivasti meidän asiamme, joskin ranta oli hieman kaukana ja uinnit jäivätkin väliin tältä reissulta. kuitenkin sen verran veri veti rantaan, että piti käydä pikkuisen heittelemässä uistinta ja narraamassa kalaa. muutama nykäisy sieltä tulikin, muttei kelvannut meikäläisen teräsperuke kuusamon jalokaloille. noh, ei varmaan yllätys ollut, että pian kun tupaan pääsin takaisin niin olikin jo silmänluomella sen verran painoa ettei nukkumattia kauaa tarvinut odottaa.
edellisen päivän säätiedotteen perusteella suuntasimme heti aamusta kohti oulangan kansallispuistoa. kävikin sopivasti, sillä tie juumaan oli aivan mökkitiemme lähellä ja juuri tuon paikan olin suunnitellut lähtöpaikaksi reissullemme.
reppuun tuli tavaraa ihan kiitettävästi, sillä koetin varautua lähes kaikkeen, eikä onneksi painoa kuitenkaan tullut ihan mielettömästi. reppu selkään ja menoksi. linus ja hänen innokkuutensa muodostui pieneksi "ongelmaksi", tuntui että pojun piti päästä joka paikkaan ja samanaikaisesti. pistimme tämän kuitenkin nuoruuden piikkiin emmekä antaneet sen häiritä reissua. upeat maisemat ympärillä ja pauhaavat kosket säestivätkin hyvin kolmikkomme matkaa eteenpäin. ensimmäiseksi haasteeksi linuksen kanssa muodostui riippusilta, joka ei ollut pennun juttu, mutta koira kantoon ja matka taittui sopivasti. myllykoskella sitten pysähdyimme kunnolla ja katselimme kosken mahtia ja sen ääntä. sanattomaksi se vetää kieltämättä raavaankin miehen. siellä luonnon helmassa joimme sitten vielä kaffit kaikessa rauhassa ja koululaisten retkikunta päätti ottaa meistä kuvia, mahdoimme olla niin yli-tyylikkäitä erätukun vermeissä. päätimme palata kaffien jälkeen takaisinpäin, koska linuksella tuntui olevan mehut vähissä. sopiva pikku 4km pyrähdys tuli tehtyä ja seuraavalla kerralla menemme lindan kanssa kahdestaan. huom, edellinen tuli lindan suusta!
kaiken kaikkiaan matka sujui mukavasti, olo oli levännyt ja sydän jäi rukatunturille sekä oulangan kansallispuistoon pysyvästi. eräkärpänen on kyllä puraissut pahemman kerran. vaikkei taimenta tällä kertaa järvi suonutkaan, jäi matkalta käteen hienoja kuvia, muistoja sekä nimikko-kuksa. kyllä oli sen arvoista.
