what will become.

ennen muinoin omien synttäreiden aikaan oli aina lunta maassa ja pakkasta, enemmän tai vähemmän. viimeistään pari viikkoa eteenpäin oli maa valkoinen ja luistelemaankin pääsi milloin halusi. tänä vuonna renkaat tuli vaihdettua autoon reilu viikko ennen syntymäpäivää kun ei ollut tarvetta.

olin linuksen kanssa lenkillä muutama päivä sitten. talvivermeet olivat päällä sinänsä, joskin totesin alkumetreillä, että oli aivan liian kuuma - hei hei hanskat ja pipo. siinä tallustellessa koetin muistella milloin viimeksi olisi joulukuussa ollut näin lämmintä. ei tullut heti mieleen. väkisinkin aloin ajattelemaan ilmaston lämpenemistä. mieleeni tuli myös veltto virtasen paasaus useamman vuoden takaa, jossa hän totesi vuodenaikojen siirtyneen. onko näin oikeasti käymässä? tällä hetkellä kun katson ulos ikkunasta niin näyttää todellakin siltä. muutaman talvipäivän jälkeen on jälleen tullut kevät.

tämä maapallo on tällä hetkellä ainoa paikka meille ihmisille, jossa voimme elää. "äiti maa"- vertaus sopii hyvin tähän: tarjoaa ruokaa, lämpöä ja turvaa. luonnossa tajuaa sen koko mahtavuuden, ainakin itse siis. mitä siis yksilö voi tehdä asian eteen? keinoja on monia tarjolla ja koen, että niitä on turha tähän alkaa luettelemaan. tuntuu vain todella turhauttavalta se, että asetetaan säädöksiä korkealla tasolla ja niitä ei sitten myöskään noudateta. YLE:ltä tuli dokumentti kalastuksesta; pelko on, että mikäli hommat ei muutu, ihmiset eivät enää 50 vuoden päästä syö kalaa, koska se on yksinkertaisesti loppunut. esim. EU:ssa säädettyjen kalastussuositusten puitteissa pyydetään sinievätonnikalaa kaksinkertainen määrä, koska kukaan ei anna tästä sanktioita. mitä järkeä on säätää asetuksia ja lakeja, mikäli kukaan niitä ei valvo?

näin "uusvihreänä" näen maailman tilan huolestuttavana ja muutosta olisi tapahduttava nyt. haluaisin nähdä kuitenkin lapseni leikkivän joulukuussa lumisessa maastossa ja itsekin viettää kesälomaa vähälumisessa Suomessa.

nähtäväksi jää toteutuvatko nuo haaveet. totean vain, että itselläni on huoli näistä asioista.

tänään vihdoin tuli postissa noi kiinnikkeet sateenvarjoon! vielä kun se itse sateenvarjo + etälaukaisin suvaitsisi saapua, mutta tällä viikolla toivottavasti...

viime perjantaina käväsin kuvausreissulla harriniemellä (harrbådalla) ja aika mageita kuvia tulikin otettua, ainakin omasta mielestäni. samyangin 14mm oli käytössä sekä ekaa kertaa tripod. tarkoituksena oli käyttää linusta lenkillä ja samalla näpsästä vanhasta majakasta parit HDR-kuvat. ilma oli mitä mahtavin ja kuvattavaa oli paljon muutakin kuin pelkkä majakka. sattui vain käymään niin, että tuuli yltyi ja sormet meinasi hanskoista huolimatta jäätyä niin jäi reissu lyhyeen. mutta ai että oli mukava fiilis!

lauantaina halusin yllättää lindan ja siivosin koko kämpän putipuhtaaksi, tein tortilloja ruoaksi ja ostin varmaan toisen kerran ikinä lindalle kukkia. romanttinen iltako? pyh, kaikki meni aika pitkälti reisille... parempi vaan olla jatkossa suunnittelematta mitään.

huomenna olis vuorossa salin jälkeinen palauttava uinti, jos sitä pääsee ylös sängystä, voi olla että jonkinlainen jumi on päällä. huomenna myös tarkoitus olisi mennä juttelemaan hieman siitä, milloin tämä poika lähtisi tekemään loput opintonsa norjaan. hieman jännittää tämä asia, mutta olisi se vaan niin siistiä....

norway on my mind.

tuossa lindan kanssa visioitiin viime viikolla tulevaisuutta ja itselle tuli mieleen pitkästä aikaa vaihto-opiskelu. ensimmäisenä vaihtoehtona tuli mieleen kanada, mutta tarkemmin tarkasteltua (laskettuani budjettia) päädyin kuitenkin norjaan, gjövikin yliopistoon. norja on aina maana kiehtonut jollain tavalla, varmaan enimmäkseen luonnonkauneuksiensa takia. ja luonnon toki myös. saa nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta ensi viikolla tätä suunnitellaan, voipi hyvinkin olla että tämä poika tekee sairaanhoitajan tutkintonsa loppuun vuonojen maassa!

valokuvausvälineet antavat edelleen odotuttaa itseään, eiköhän ne sieltä viikon-parin sisään tipahda niin pääsee treenaamaan potrettikuvausta. parturin kanssa tuli tänään puhetta kuvista ja voisi olla, että ensimmäinen kuvauskeikka olisikin jo tiedossa, ensin tosin joutuu treenaileen valaistusta yms, mutta kyllä se siitä.

haaveissa edelleen canon eos 5d mark II sekä uusi auto. lottovoittoa odotellessa.

some rain and inner demons.

vettä on piisannut. reilun kuukauden ajan tiistait ovat olleet sateisia. yksi päivä sadetta viikosta on vielä siedettävää, mutta näin tailteilijasielun näkökulmasta olisi suotavaa, että edes yksi päivä olisi satamatta, jotta pääsisi kuvaamaan tuota luonnon kauneutta ja sitä värien loistoa mitä on tarjolla. mutta kun ei niin ei. prkl.

tänään tuli annettua jälleen lehdelle haastattelu. OKM:n palautteesta johtuen, huomenna sitten saa lukea lehdestä, miten oikein noita antamia lauseita käytettiin. onneksi pelissä oli jälleen perinteinen "omana henkilökohtaisena mielipiteenäni"- kortti. jännää siinä mielessä, että haastattelussa nimenomaan kysyttiin _minun_ mielipidettäni asioista, eikä hallituksen näkökulmia. noh, eiköhän se selviä. tosiasiaksi muodostui jälleen se, ettei edes ammattikuvaaja saa tästä kuontalosta ihmisen näköistä potrettia. tosin sillä oli nikoni käytössä.

sisäisiä demoneja vastaan on tullut taisteltua jälleen ahkerasti, seuraavaksi joutuu varmaan lähteä huiskimaan tuulimyllyjä vastaan. ehkäpä tässä sateiden jälkeen taas ennen kylmää paistaa aurinko edes vähän aikaa. nih.

dreaming wide awake.

jo jonkin aikaa on valokuvaus ollut harrastukseni. vielä olen taidoiltani suhteellisen alkutaipaleella, mutta silmä kehittyy jatkuvasti. yhdistettynä toiseen uuteen harrastukseen, vaeltamiseen, soveltuvat nämä toisiinsa todella hyvin. jatkuvasti molemmista oppii uutta, viimeisimpänä kuvauspuolelta tuli mukaan HDR-kuvaaminen, eli high dynamic range- kuvaaminen. tästä innostuneena ostinkin kolmijalan. lindan kanssa todettiinkin, että kohta meillä on kasassa valokuvaus-studio tarvikkeiden puolesta.

pienestä kaikki lähti, eos 1000d kameran ostimme pari vuotta sitten ja kauan se oli kaapissa, sitten innostuimme molemmat käyttämään sitä ja kehitymme molemmat koko ajan, mutta pikkuhiljaa alkaa kameran salat olemaan takataskussa, siksi haaveilenkin uudesta rungosta, canon eos 5d mark II. canonin runkoihin olen tykästynyt ja tuo on seuraava looginen valinta uudeksi rungoksi.

luontoa on kiva kuvata, mutta potrettikuvaus on seuraava haaste mitä haluan alkaa toteuttamaan ja ostoslistalla onkin radiolaukaisin, valaisinsateenvarjoa yms. yms.

tässä eiliseltä reissulta kuva.

'

out of sync.

joskus elämä ei mene tuubiin. kaikki muste suunnitelmista pyyhkiytyy pois sateen tullessa elämään. mutta jäljelle jää tyhjä kangas, jonka voi jälleen maalata. tai kirjoittaa. kummasta sitten enemmän tykkääkin. itse pidän juustosta.

tuossa minä douglas adamsmaisimmillami. hah!

elämä on mennyt eteenpäin, vähän takapakkia on tullut ties vaikka ja mistä, mutta eteenpäin kuljetaan. tuntuu, että muutosta on ilmassa. oma poliittinen kanta on muuttumassa, oma elämä on muutoksen kohteena kun valmistuminen häämöttää jo suht. lähellä ja syksykin tulee. voi mahoton.

tänään oli hyvä päivä. aamulla herätessä asteita oli vähän, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja fiilis oli hyvä. puolentoista tunnin kävelylenkin jälkeen fiilis oli edelleen huipussaan. kävely on siitä petollista hommaa, että se saa ajatuksen kulkemaan ja haavet vierimään eteenpäin. noh, hyvää se joka tapauksessa teki ja toivottavasti kelit tänä syksynä sallisivat, että näitä pääsisi enemmänkin harrastamaan ja etenkin ottamaan kuvia luonnosta.

valokuvaus, vaeltaminen ja luonto ovat nousseet todella korkealle omalla listalla. jopa vihreiden (de gröna) ajatukset alkavat kuulostaa järkevältä. kaikki kokkolalaiset tietävät leirintäalueen (asuntomessualueen) ja meren, joka näyttää aika hemmetin hienolta klo 9:00 aamulla. tuota kuvaa hieman kuitenkin pilasivat kemiran ja muiden outojen kumpujen tehtaat savupilvineen. tämä hieman pilasi mielialaani, mutta pitää teollisuuttakin suomessa olla en minä sillä. mutta jotain muutosta on itsessä tapahtunutkin, sillä 24 vuoteen ei nämä asiat ole askarruttaneet, mutta miksi juuri nyt?

elämä menee eteenpäin kovaa kyytiä ja isoja kysymyksiä on tulossa eteen, joihin toivottavasti vastaukset löytyvät piakkoin. sitä ennen, nautin perheeni seurasta ja olen kiitollinen heistä joka päivä. vaikkakin linda on läiminyt mua tänään enemmän kuin normaalisti. potkimalla se hevonenkin rakastaa.

pennycan!

Kuusamo, Ruka ja Oulangan kansallispuisto.

noita mestoja tosiaan ihmeteltiin perheen kesken muutama päivä viime viikolla. tässä kesän aikana itselle on noussut oikein kunnon erä-vietti (tähän viettiin lindalla mennee hermo vielä useaan otteeseen) ja oman loman kruununa olikin pieni karhunkierros oulangan kansallispuistossa. toki rukalla tärkeintä oli ladata akkuja syksylle, jotta jaksaa opparia ja opintoja paahtaa loppusuoran merkeissä loppuun asti.

matka kuusamoon kulki nätisti oulun kautta ja matka tuntuikin suhteellisen pitkältä, joskin odotus oli sen arvoinen. olin jo hypettänyt tulevaa retkeä sen verran paljon, että kamat hankittiin arpa-onnen suosiessa erätukusta jo viikkoja aikaisemmin ja päivittelin inventaariota partitoaitasta. eräs yövuoro teinkin sitten reissua varten listaa tavaroista, joita tarvittiin mukaan ja myös reissua varten. onneksi reitille löytyi hyvin karttoja, ja sieltä sitten sainkin laadittua meille sopivan reitin. luontoon.fi on tähän aivan oikea osoite.

mökki oli kuvien perusteella uber, joskaan se ei sitten todellisuudessa oikein kuvia vastannut, oli se silti aivan päällikkö. ajoi sopivasti meidän asiamme, joskin ranta oli hieman kaukana ja uinnit jäivätkin väliin tältä reissulta. kuitenkin sen verran veri veti rantaan, että piti käydä pikkuisen heittelemässä uistinta ja narraamassa kalaa. muutama nykäisy sieltä tulikin, muttei kelvannut meikäläisen teräsperuke kuusamon jalokaloille. noh, ei varmaan yllätys ollut, että pian kun tupaan pääsin takaisin niin olikin jo silmänluomella sen verran painoa ettei nukkumattia kauaa tarvinut odottaa.

edellisen päivän säätiedotteen perusteella suuntasimme heti aamusta kohti oulangan kansallispuistoa. kävikin sopivasti, sillä tie juumaan oli aivan mökkitiemme lähellä ja juuri tuon paikan olin suunnitellut lähtöpaikaksi reissullemme.

reppuun tuli tavaraa ihan kiitettävästi, sillä koetin varautua lähes kaikkeen, eikä onneksi painoa kuitenkaan tullut ihan mielettömästi. reppu selkään ja menoksi. linus ja hänen innokkuutensa muodostui pieneksi "ongelmaksi", tuntui että pojun piti päästä joka paikkaan ja samanaikaisesti. pistimme tämän kuitenkin nuoruuden piikkiin emmekä antaneet sen häiritä reissua. upeat maisemat ympärillä ja pauhaavat kosket säestivätkin hyvin kolmikkomme matkaa eteenpäin. ensimmäiseksi haasteeksi linuksen kanssa muodostui riippusilta, joka ei ollut pennun juttu, mutta koira kantoon ja matka taittui sopivasti. myllykoskella sitten pysähdyimme kunnolla ja katselimme kosken mahtia ja sen ääntä. sanattomaksi se vetää kieltämättä raavaankin miehen. siellä luonnon helmassa joimme sitten vielä kaffit kaikessa rauhassa ja koululaisten retkikunta päätti ottaa meistä kuvia, mahdoimme olla niin yli-tyylikkäitä erätukun vermeissä. päätimme palata kaffien jälkeen takaisinpäin, koska linuksella tuntui olevan mehut vähissä. sopiva pikku 4km pyrähdys tuli tehtyä ja seuraavalla kerralla menemme lindan kanssa kahdestaan. huom, edellinen tuli lindan suusta!

kaiken kaikkiaan matka sujui mukavasti, olo oli levännyt ja sydän jäi rukatunturille sekä oulangan kansallispuistoon pysyvästi. eräkärpänen on kyllä puraissut pahemman kerran. vaikkei taimenta tällä kertaa järvi suonutkaan, jäi matkalta käteen hienoja kuvia, muistoja sekä nimikko-kuksa. kyllä oli sen arvoista.

the imaginarium of the man posessed.

tässä sitä aikaa on taas kulunut ja ikävästä kesälentsu vaikeuttanut kaikkea harrastusta. onneksi lentsu on kääntymässä jo voiton puolelle, mutta vesisatteet sitten iskivät kokkolaan. noh, jospa tämä tästä. kohta pitäisi katseet kääntää duuniin taasen ja viisi päivää rehkiä ennen seuraavia vapaita. onneksi duunipaikka on todella mieluinen ja porukka siellä on aivan loistavaa!

5 viikkoa pitäisi tässä kuluttaa mielellään mahdollisimman nopeasti, sillä sitten painutaan lindan kanssa kuusamoon mökille muutamaksi päiväksi! karhunkierros ja etenkin alakitkan vedet odottavat. tosin linda nyt ei tosta kalastuksesta taida olla niin fiiliksissä kuin allekirjoittanut, mutta enivei. kylläpä sille sitten ilme muuttuu ku haetaan se 4kg lohi sieltä merestä. niih!

kuntoiluprojekti on edennyt jotenkuten, lentsu on vaivannut jo pitkään ja juoksutreeniä en ole viitsinyt vetää kun en ole vieläkään saanut aikaiseksi hakea uusia tossuja. kun lenkit ohjelmassa pitenivät alkoi terveempi polvi hieman oireilla ja tuli lääkäriltä käsky notta lopettaa tämä ennenku vermeet on kunnossa. mutta tarkoitus olisi jatkaa viimeistään elokuussa treeniä ja viedä ohjelma kunnialla loppuun syyskuun loppuun mennessä ja käydä juoksemassa tuo kymppi! ihan kuntoilu ei kuitenkaan ole unohtunut, vaan muutaman kerran olen salille myös eksynyt. toivottavasti tie harhailisi duunapaikan puntille useamminkin, hyvät vermeet nimittäin siellä on ja paikat saa takuulla jumiin.

lähtis etsiin housuja ja painelis duuniin. son mor!

running in the rain.

tänään suoritin juoksuohjelmani ensimmäisen viikon viimeisen ohjelman ja täytyy sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt monellakin tavalla. ensinnäkin suurin yllätys on se, että treeni nro. 5 on suoritettu ja homma ei ole jäänyt vieläkään kesken. toinen positiivinen yllätys on se, että polvi ei ole reagoinut negatiivisesti juoksuun, joka vain kehottaa jatkamaan.

tarkoitus olisi siis juosta 27.8 venetsialaismaratonilla 10km, monille ammattijuoksijoille tämä ei ole matka eikä mitään, mutta itselle tämä matka on mount everest. miksikö näin? olen aina arvostanut pitkän matkan juoksijoita urheilijoina, vaatii todellista sinniä rakentaa omaa kuntoaan pitkin vuotta tiettyä / tiettyjä tapahtumia varten. ja täytyy sanoa, että kyllä juoksu ja urheilu ylipäätään pistävät kropan kemikaalit liikkumaan sellaisella tavalla, ettei muilla väliä.

kuukauden sisään olisi sitten tarkoitus pystyä jo juoksemaan 10-15min yhteen menoon. pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

lightning and lite.

tänään korkattiin käyttöön canon speedlite 430EX. tuon otin firmalta lainaan ihan kokeilumielessä. salamalla en ole aiemmin leikkinyt ja mitä tuotakin yksilöä kokeillut (tietysti miehiseen tapaan) ilman ohjekirjaa, on kuvat olleet aina super-valottuneita. noh, tänään sit kuitenkin päätin kokeilla pienten tutoriaalikokeilujen jälkeen minkälaista jälkeä tulla saa aikaan ja yllätyin kuinka hyvää tulosta sillä tosissaan tuli! ohessa mielestäni paras kuvani tähän mennessä. heittäkää kommenttia ihmeessä!

pari muutakin kehityskelpoista kuvaa tuli otettua, mutta julkaisuoikeudet ovat henkilöllä itsellään.

grillaamisia.

eilen oli kaiken kaikkiaan aika uber-päivä. aamusta menin siinä äitiä ja mummua auttamaan kotipihan laitossa, ja niinhän siinä sitten kävikin, että piha muuttui radikaalisti parempaan suuntaan! syreenit saivat tuta kirveeni vihan ja niin edelleen. onneksi toni ja äitinsä tulivat jeesaamaan roskien kanssa, huomattavasti paljon helpompaa viedä tavaraa pois peräkärryllä ku 206:lla.

illalla sitten huipennus tapahtui mökillä, jonne juho, tiia ja irina tulivat grillailemaan ja istumaan iltaa kanssamme. ihan mutkitta ei hommat sujuneet, sillä kaasu oli grillistä loppunut. noh, onneksi se kaasuntäyttö löytyi jo kolmannesta paikasta minne menin, ja 40min viivästyksen jälkeen olimme jälleen back in business. grilli kuumaksi ja reilusti lihhaa tiskiin. siinä sitten herkuteltiin ja huom. ilman alkoholia (tai juho nyt otti sen yhen, mutta eihän sitä lasketa). oli kyllä hauska ilta kaikin puolin, saatiin venettäkin suunniteltua eteenpäin ja ehkäpä ikuisuusprojekti etenee tänä kesänä ihan finaaliin asti. linda sai kuukausittaisen irina-annostuksen ja nyt sitten varmaankin höpöttelee taasen sen viikon pari kuinka ihana tuo tyllerö on - ei sillä, onhan se.

nyt aamulla herään kauheaan päänsärkyyn ja siihen, ettei suomi taaskaan voittanut euroviisuja. noh, euroviisut eivät yllättäneet, muta tätä hedaria en oiken ymmärrä kun viinaakaan ei tullu juotua. noh, jospa se tästä. tälle päivälle ohjelmassa pitäis suomelle voittaa mm-kultaa, mutta sehän on pikkujuttuja.

branded.

vihdoin tänään päättyi kolmivuotinen odotus kun aika oli lähteä hakemaan tatuointia. löytyi erittäin loistava artisti täältä kokkolasta ja päästiin heti Sickboy Tattoon Denniksen kanssa juttuun. Parista ideasta ja kuvasta lähti idea liikkelle Denniksen kehiteltäväksi ja luotin artistin kynään kuin hullu puuroon.

itse tatuointi tavallaan jännitti, oli kuullut kaikkea juttuja kivusta jne. mutta nyt jälkeenpäin voin sanoa ettei kyllä todellakaan kaduta, päinvastoin. kipu oli kovimmillaan juuri ääriviivoja tehdessä, kuten monet ovat kertoneet. sellaista jatkuvaa hyttysen pistoa edes takas reilua 100 kertaa sekunnissa. siihenkin tottui nopeasti ja sitten kun ääriviivat oli tehty oli kaikki ihan helppoa.

mukana olivat juho ja linda tukemassa joka oli kiva, mutta saattaa tulla juholle vähän kalliiksi tuo reissu kun hurjia suunnitelmia sinne pääkoppaan tuli tuoltakin reissulta. kuitenkin, tässä se nyt on:

leima kivasti kääreestä poistettuna ja kivan verenpunaisena.

more to come? hell yeah!

opintomatkaa

kävästiin tuossa aprillipäivän kunniaksi opintomatkalla oulussa. juhon kanssa keksittiin siinä, että jäädään ouluun sitten ihan bro-style meiningillä! ja olihan makiaa, meidän luokka kun on aivan loistava. kaikki tavallaan soinnutaan niin hyvin keskenämme ja hauskaa on aina.

illan päätähtäin oli st. michael oulussa. itselle niin rakkaaksi tullut paikka. siellä aloiteltiin istumaan iltaa. yli 400 eri viskilaatua ja lukuisia hyviä hanaoluita tuossa paikassa, jossa käy sopivan henkistä porukkaa ja musiikki ei ole liian kovalla = täydellinen baari/pubi! tuolla tutustuttiin Caol Ila 12yo viskiin joka oli varsin miellyttävä kokemus kaiken kaikkiaan.

ilta sujui varsin mallikkaasti ja paluumatka siirtyi 19->23->24->05. eli aamulla 05 löysin itseni oulun rautatieasemalta odottaen jo kovasti kotimatkaa, mutta samalla ajatellen, että olipahan reissu ja mukava joskus repästä jotain erilaista! jos joku olis sanonut, että pelaan pullon pyöritystä, laulan julkisella paikalla jani hurmetta tai että heitän läppää ville laihialan kanssa oulun juna-asemalla lauantai-aamuna, en olisi uskonut. mutta joskus kannattaa repäistä. sopivasti.

kiitos kaverit ja etenkin Sound Alive!

isolle kirkolle.

huomenna koettaa sitten vihdoin lähtö "isolle kirkolle", elikkäs helsinkiin. tammikuun alussa päätettiin että jonipoika lähtee audtitoimaan arcadaa ja nyt se sitten vihdoin pitkän odotuksen jälkeen on edessä. neljä päivää menee ensi viikolla helsingissä, mutta on sieltä mukava sitten palata kotiin ja alkaa kirjoittelemaan lopullista raporttia. välillä tuntuu, että opettajat on enemmän innoissaan tapahtumasta kuin itse olen, mutta onhan se tavallaan hyvää markkinointia firmalle.

eilen linus kävi ekassa match showssa ja sijoittui ryhmänsä kolmanneksi! siis kolmas! kyllä pikkasen meikäläisen ryhti siinä parani ja ylpeä olin jääräpäästä. pitää vielä vähän seisomista treenailla, mutta muuten poju on kyllä "valmis paketti". jotenkin tuntui friikiltä, sillä itse en niinkään ole noista näyttelyistä ollut kiinnostunut ja onneksi maailman paras cairnien kasvattaja sussi ottikin linuksen kehään, mutta nyt kun poju menestyi ja itsekin alkoi ymmärtämään mistä oikeasti on kyse, heräsi mielenkiinto - kilpailuhenkisiä kun tässä ollaan.

tänään kokkola kylpee auringonvalossa ja kivassa pikkupakkasessa ja pojun kanssa kävimmekin sen kunniaksi meren jäällä aamulenkin. täydellinen aamu.

keltuainen nousi päähän

buaha, ruokablogi avattu! tsekkaa jonicorner.blogspot.com!

peace out!

surut pois ja kukka rintaan.

meni viikonloppu sitten niin sanotusti reisille, kiitos korkean kuumeen ja mitä ilmeisemmin influenssan ansiosta. johan pari viikkoa sitten kamppailtiin mahataudin kanssa niin onhan se jo aikakin vähän sairastua. meni hyvä treeniviikko piloille, mutta uuteen nousuun. tänään on parempi päivä kuin eilen. kiitos lindalle kun jaksoit taas mua!

äsken katsoin jamie oliverin "ruokavallankumous"- ohjelmaa ja täytyy sanoa (mikäli jollekin on asia jäänyt epäselväksi) niin on tuo mies kyllä allekirjoittaneen oma sankari. hyvällä asialla liikenteessä, oli kyse sitten nuorisorikollisista tai tavallisista maantallaajista, mieheltä löytyy sydäntä. toki, menestystä vaaditaan ja varmaan ihan hyvin mies tienaa, mutta ohjelmista, lehtiartikkeleista ja kirjoista näkyy se, että hän todella haluaa jakaa tietoa eteenpäin kaikille.

ruokavallankumous avasi silmät taas amerikkalaisten viisauksille. lapsille tarjoiltiin koulussa aamupalaksi pizzaa ja lounaalla sitten nugetteja. parhaimmillaan vekarat vetivät nugetteja lähes päivittäin ja perunamuusiakaan ei tehty oikeista, kunnon perunoista vaan tämäkin oli pussikamaa. ja tämä oli kaikki amerikan ravitsemussuositusten mukaista toimintaa. linda sanoikin fiksusti, että tyypit ovat siellä laskeneet vain tarvittavan energiamäärän ja länttäävät sen sitten tiskiin tarjolle oppilaille. me teimme sen päätöksen, että eineksiä ei enää meidän taloon osteta (mennään vaikka konkkaan) ja salaattia on joka ruoalla tarjolla. kyllä meikästä ja lindasta sen verran kokkia löytyy, että tähän pystytään!

Alan myös kirjoittamaan jonin ruokacorneria, johon laittelen reseptejä safkoista mitä ite laitan ja käykää kommentoimassa. olkoon tämä sitten hyvä tai huono juttu, haluan ajaa oliverin ideaa tässä sillä ainakin lähipiirissä ja -suvussa monilla on samaa ongelmaa kuin amerikkalaisilla.

tätä supporttasin tänään: http://www.jamieoliver.com/foundation/jamies-food-revolution/home

peace out!

jonin ruokanurkka part one.

Jamie Oliverilla on mielestäni aivan mahtava ohjelma tv:ssä. "Jamies ministry of food". ideana on saada ihmiset opettelemaan ruoanlaittoa ja jakamaan reseptejä eteenpäin. siis ideana tykkään tästä aivan valtavasti, olisi ihan tosi jees mennä jonkun kaverin luo ja "oppia" siellä, miten kaveri tekee jonkun hyvän ruoan. toki itsekin voisin tällaisen illan järjestää, ihan mielelläni, sillä mielestäni osaan suht hyvin avata pussin ja lämmittää ruoat mikrossa. (hehe)

ruokaa olen laittanut 6 vuotiaasta, jolloin ensimmäisen koulupäivän aattona pyysin mummoani opettamaan miten puuroa keitetään, koska minusta tulisi koululainen, eikä äiti ehtisi ruokaa laittamaan enää aamuisin kun menee töihin. siitä se sitten lähti. ensin poltettiin puurot pohjaan komeasti, mutta siitä eteenpäin pikkuhiljaa ollaan opittu koko ajan uusia juttuja. seuraava iso asia itsellä olisi yrttien käyttö ja oman pastan tekeminen. italialainen ruoka ja etenkin pasta on ollut aina sydäntä lähellä!

ensimmäinen resepti, minkä haluan teille jakaa on the voffelsson! eli perinteiset vohvelit ja tämä on oikeasti maailman helpoin resepti. ja mikä parasta, sopii muna-allergikoille hyvin!

Voffelsson (6-8kpl)

100g voita
1tl leivinjauhetta
4dl vehnäjauhoja
1/2tl suolaa
3dl maitoa

100g voita sulatetaan vaikkapa mikrossa ja annetaan jäähtyä. leivinjauhe, vehnäjauhot ja suola sekoitetaan keskenään kulhossa. kaadetaan maito sekaan, vatkataan seosta, jotta saadaan hyvä juokseva taikina (tuntuu vähän notkealta, mutta se on ihan jees). lopuksi lisätään taikinaan sulatettu voi ja sekoitetaan hyvin kertaalleen. laitetaan jääkaappiin n. 30min ja aletaan paistamaan vohveliraudalla.

vohvelirauta kannattaa lämmittää kuumaksi ja voidella esim. voilla ennen jokaisen vohvelin paistoa hyvin, jotta tulee sellanen hyvä rapeus siihen. paistetaan oman mielen mukaan kulta-ruskea akselilla.

VINKKI: laita taikinaan yhden appelsiinin kuori ja snadisti mehua (n. puolen appelsiinin mehu) niin saat appelsiinivohveleita! voisin kuvitella, että tähän passais erittäin hyvin muutkin hedelmät, esim. sitruuna ja mikäli baarikaapista sattuu löytymään sopivasti cointreuta niin varmaan passaa niin taikinaan kuin kokille näin taikinan vatkaus-paukuksi.

tää on niin iisiä ja hyvää, testatkaa ja antakaa kommenttia!

kiitokset reseptin tekijälle, jostain internetin syövereistä olen tuon aikanaan kaivanut!

peace out!

from teh gates of hell and back

johan meinas olla jonipoika kipeänä! koko talven olen myhäillyt sitä, ettei viime kevättalvella sairastettu noro ole päässyt iskemään, niin eiköhän sunnuntaina sitten alkanu balalaikka soimaan ja vessassa vietin omia idolsin esikarsintoja - koko yön! kuumettakin oli rapiat 40 astetta ja kuumehoureet oli taas kuvioissa. tällä kertaa kävin elämääni läpi kolmen hollywood-näyttelijän voimin, ainoan jonka muistan oli Michael Clarke Duncan, joka edusti omaa nuoruuttani... todella hämärää.. Onneksi vointi kuitenkin parani jo maanantaina, eilen käytiin jo koulussa ja tänään ollaan jo iskussa kovasti. harmittaa vaan, että oma nokialainen tuli testattua pyykinpesukoneessa 60 asteen ja 1400 kierroksen linkouksella. ei kestänyt. tässäkin nähtiin Symbianin heikkous.

nyt loma lähenee, mutta vain hetkellisesti sillä PJ hommia pitää maanantaina hoitaa vielä ja yhdet tutorit käydä ylivieskassa kouluttamassa. sole onneksi mikhän ja jatketaan kovaa kyytiä eteenpäin lomaa. tuolloin treenataan kitaransoittoa ja urheillaan sekä kaivetaan kamera naftaliinista ja hypätään luontoon kuvaamaan, koska säätkin alkavat lauhtumaan jo kovaa kyytiä.

mutta nyt tekemään safkaa. joni over and out.

nyt soi: paleface - helsinki - shangri-la.

free fallin

ai että tää on hyvä biisi. tom petty taitaa olla alkuperäinen, mutta nyt soi john mayerin versio livenä. tämän kun oppisi soittamaan joskus niin ai että.. menin tuossa lindan ehdottamana kitarakurssille ja rakkaus musiikkiin on todellakin syttynyt uudestaan ja kitaristin lahjoja kaivetaan esiin näistä nakkisormista. opettaja tosin sanoi niitä näppäriksi ja nopeiksi, "ihan soittajan sormet". saas nähdä! kitarakuume ainakin on kova, pidättäydytään tossa akustisessa vielä niin kauan että osataan sitä soitella, sitten ku ollaan siinä novicesta noustu amatööritasolle, voidaan harkita sitä ESP LTD EC-50:stä.

kouluun palattiin taas ja tein itselleni lupauksen olla pätevä oppilas. tai siis pätevämpi. en meinaa siis päteä. tai no ehkä vähän, mutta olla ehkä mallikkaampi. enkä nyt tarkoita että olisin malli. jos ymmärsit, että saivartelen, olette viisas. tätä voisi taas jatkaa vähän aikaa, muttei nyt pysty kykeneen ku bluessi raikaa!

tästä sekavasta sepityksestä muistatte vaan alla olevan kuvan:

huomenna taas helsinkiin auditointiryhmän mööttiin. junalla mennään, toivottavasti VR olisi kerrankin ajoissa, sillä 30min liukuma on siirtyä rautatieasmelta OKM:n tiloihin...

skrinna!

huh huh, olipahan mukavata olla luistelemassa taas. vaikkakin selkä kipeytyi kovasti, piti silti jatkaa menemistä, sillä kuntoahan tässä koetetaan kohentaa. ensi viikolla onkin sitten oikein kunnon hieronta kun pistäydyn kalevalalaisessa jäsenkorjauksessa. jos sitten ei selkä toimi niin on ihme ja kumma.

jostain kumman syystä on iskenyt todellinen urheilukärpänen pitkästä aikaa taas. koen olevani ehkä maailman huonoin luistelija, mutta se ei onneksi menoa haittaa, sillä jokin sinne vain vetää mukaan koko ajan. bongasin facebookin kautta heiaheia.com sivuston ja sinne on oikeastaan aika mukava tehdä treenipäiväkirjaa ja asettaa itselle tavotteita. tarkempaakin seurantaa, kuten keskisykkeen, painon ym. kehittymistäkin voi seurata, mutta itselle riittää se, että saa kirjoitella vähän muistiin mitä on milloinkin tehnyt. luistelua siivitti tänään hienosti tuiskuttavassa säässä musiikki, hain tänään skull candyn nappikuulokkeet ja täytyy sanoa, että hyvät napit sai suht halvalla, voin suositella. 3 doors down ja default avittivat tätä miestä hädässä.

tulevana viikonloppuna sitten startataan opiskelijakuntien kera kohti Ruotsia ja pääsee tapaamaan kollegoita. ihan mukava reissu siis tiedossa (lupasin olla kiltisti laivalla). harmittaa hieman, että hyvään treeniputkeen tulee pieni tauko, mutta onneksi tiistaina tullaan takaisin jo, niin loppuviikko on hyvää aikaa sit skrinnailla ja pelailla salibandya taas!

luistelukausi

tuli korkattua eilen. viime kerrasta onkin aikaa vierähtänyt jo melkeinpä kaksi vuotta. oli se vaan mukavata hommaa. monta mutka oli matkassa. luistimiin saatiin terä kondikseen, mutta maila puuttui. pitkän etsinnän jälkeen tuntui siltä, ettei nykyään saa mitään muuta kuin komposiittimailoja. nehän on ihan pro-vehkeitä eikä ne tällaiselle veteraanille sovi. onneksi nivalan lahja suomalaiselle jääkiekolle juho tiesi kertoa, että halpiksesta löytyy hyvä puikko halpaan hintaan. ei muutaku sieltä keppi kouraan ja jäille!

luistelu meni suht ookoo. itellä tavoitteena on aina ollut, että pölähtää ei saa. mikään hyvä luistelija en koskaan ole ollut. mm. takaperin luistelu on jotain sellasta hifistelyä, mitä en ole kaivannut, mutta pitäähän se kuitenkin opetella jossain vaiheessa. siinä vähän aikaa luisteltua alko jaloissa kuitenki tuntumaan sen verran pahalta, etenkin oikeassa, että kaikki ei ihan kunnossa ollut. mutta kipua nieltiin ja lämittiin kiekkoa reppuun mukavassa 15 asteen pakkasessa ja kevyessä lumisateessa. tällä kunnolla tuo vajaan tunnin luistelu oli kyllä jo maksimia lähentelevä, mutta kyllä se tästä.

mieltä jäi vähän kaivamaan ku oikea jalka kipeyty niin paljon ja todettiin siinä, että olisi ehkä parempi uudet luistimet hakea, kun terä ol vääntynyt niin, että kaikki paino jakaantui ulkosyrjälle. ei muutaku prismaan kolmannen kerran sille päivällä ja sieltä löytyivät ne uudet ihanat: Bauer Flexlite 2.0. koko 48! ei taida canukeilla kasvaa jalat ihan suomalaisten mittapuissa. kenkä oli mukava yllätys, sillä se muistutti enemmänkin monoa, oli pehmusteet ja meikäläisenkin lapikkaaseen sopiva lesti. painoakin oli ainakin puolet vähemmän verrattuna vanhoihin, mutta eiköhän ne 14 vuodessa ole mennyt nuokin eteenpäin teknisesti. nyt vaan odotellaan että päästän luisteleen, 24 astetta mittarissa pakkasta, mutta kyllä se sen verran lauhtuu että päästään jäille vielä tänäänkin!

siinä nuo uudet puikot. 129e ovh. maksettu hinta: 49,90e. oujea!

the black and white sessions

tänään sain otettua itseäni niskasta kiinni ja painuin luontoon valokuvaamaan. lähes vakiopaikaksi muodostunut halkokarin ranta oli jälleen kerran vuorossa, mutta silti sieltä löytyi kuvattavaa. tunnin saldona oli n. 224 valokuvaa ja levännyt mieli.

aamu ei kuitenkaan alkanut suotuisasti, sillä linus päätti kameraa virittäessäni hieman nuuskia objektiivia märällä kuonolla ja hienot jäljet tästä jäi! mutta onneksi katastrofi oli korjattavissa. heti kun vein lindan töihin, suunnistin kaupungille ja onnekseni valokuvausliikkeestä löytyi sitten mikrokuituliina, jolla saatiin kuonon jäljet pois linssistä.

sää ei tänään ollut sieltä suotuisimmasta päästä ja hyvin nopeasti rannalle päästyäni hyväksyin sen, että tämä päivä käytettäisiin mustavalkokuvien treenaamiseen ja ohessa muutama kuva, jotka mielestäni olivat enemmän tai vähemmän katastrofaalisia. tuli myös todettua, että 50mm/f1.8 putki on aivan loistava, mutta ilman 18-55mm putkea en myöskään pärjäisi. seuraava ostos kyllä tulee olemaan se valovoimainen telezoomi :)

alpha.

in bloom.

here I stand.

jälleen kerran saa kommentoida ja antaa etenkin vinkkejä. nyt keittämään kaffit ja kuivattaan kenkiä.

bazinga.

voi aurinko, missä lienet!

jos totta puhutaan niin kokkolassa ei ole oikeasti ollut kunnon aurinkoista päivää varmaan 2 viikkoon. nyt kun itselläkin olisi ollut vapaata lähteä kuvaamaan luontoon niin sitten luonto ei tee yhteistyötä. tosi raivostuttavaa! mutta minkäs voi. kyllähän sitä salamallakin pärjää, mutta en ole vielä niin pro, että sitä osaisin käyttää. muutenkin tuossa kesällä havahduin siihen, että suomen luonto on itselle todella tärkeä paikka. siellä mieli lepää kun katselee ympäristöä ja saa olla rauhassa ajatusten kanssa.

valokuvaaminen on sellainen harrastus, mikä on nyt viime vuosina noussut lähemmäksi ja lähemmäksi sydäntä. hienoin juttu oli, kun saatiin lindan kanssa vihdoin ja viimein ostettua canonin järkkäri, EOS 1000D, 18-55mm putkella. nopeasti siihen hommattiin sitten 50mm putki ja nyt hakusassa olisi sitten vuorostaan telezoomi, todennäköisesti 70-300mm putki. on jotenkin siistiä kun pystyy puhumaan näin "ammattimaisesti" asioista, joista ei vieläkään tajua lähestulkoonkaan kaikkea. mutta mukava on treenata ja harjoittaa omia taitojaan.

tässä muutama kuva, jotka on tullut otettua rakkaasta koti kokkolasta:

drop 2

watercolour

texture

tässä muutava kuva alkusyksystä, kommentoikaa ihmiset ja antakee vinkkejä!

cheers!

swimming in the smoke.

tämä päivä on ollut todella outo ja kummallinen. kenties hyvä niin, mutta huomenna voisi koettaa nousta oikealla jalalla sängystä ylös. känkkäränkkää ei kukaan jaksa, vähiten känkkä itse.

eilen oli tosi mukava ilta juhon ja tiian kanssa, leffaa katseltiin ja hankin suvereenin Trivial Pursuit-mestaruuden (joskin vähän huijasin, vanha kun olen...). Illan tähti oli kuitenkin Irina, ehkä maailman suloisin tenava. Linda varmaan enenmmänkin lähti katsomaan Irinaa kuin leffaa tai isäntäväkeä, mutta hällä väliä, mukavaa oli, kiitos!

tänään kävin keskustelemassa omat opinnot kuntoon ja hommaa riittää toki, mutta hyvältä tuntuu kun tietää että hommat etenevät eikä puheenjohtajuus ole vaikuttanut vielä siihen, että olisin oman ryhmäni kelkasta tippunut.

kelkkailemaan pitäisikin päästä ja toivottavasti nyt nämä pakkaset tästä lauhtuvat, että päästään kunnolla laskemaan hyvään keliin.

dr. feelgood.

on kyllä todella magee fiilis tällä hetkellä! sain vihdoin ja viimein sen viimeisenkin rästihomman tehtyä koululle (uusia odattaessa) mutta mahtavaa! eilinen lusmuilu kannatti, sillä tänään naputettiin sitten vuorostaan tekstiä peräti 8 sivun verran, jopa enemmän kuin vaadittiin mutta enivei.

käytiin lindan ja lotan kanssa aamulla kaupungilla, tytöt menivät menojaan ja minä miehekkäästi kävin ostamassa leffan ja uuden kauluspaidan. pitäähän se puheenjohtajalla vermeet olla kuin keisarilla konsanaan (hehe). illalla käytiin halkokarin rannalla vähän kuvailemassa ja kokeilemassa uutta talutusmenetelmää, jossa hihna on ulkoiluttajan vyötäröllä kiinni. tämän pitäisi estää linusta vetämästä, mutta ei se sitä ymmärtäny. noh, vähän reeniä niin eiköhän se siitä.

nyt muokkaillaan nää kuvat tästä ja katellaan vähän töllöä. huomenna voisi käydä vähän salilla hikoilemassa taas.

peace out!

9 kuukautta.

huomenna potkaistaan käyntiin projekti, jota on lykätty jo kauan. ja kuten ajasta voisi päätellä, kyseessä ei ole kuitenkaan lapsen hankkiminen, vaan paluu salibandykentille. monta vuotta on oltu erossa tuosta niin rakkaasta lajista pelaajana ja ajatus on kypsynyt jo pidemmän aikaa takaraivossa ja viimeisimmän ponnistuksen antoi hyvä ystävä tälle, jonka pakkipariksi olisi tarkoitus ryhtyä.

monta vuotta sitten polvelleni tapahtui jotain selittämätöntä, vikaa ei mistään löytynyt ja joka toinen lääkäri haluaa myöntää että vikaa on, joka toinen on taas eri mieltä. lähdetään nyt kokeilemaan tätä. massaa on itselle kertynyt tuon polven takia luvattoman paljon ja osittain tekosyynä, osittain pelkona on urheilu jäänyt sen varjossa sivuun, mutta nyt asiaan tulee muutos. blogista ei ole tarkoitus tulla mitään treenipäiväkirjaa, mutta toki tästä kirjoittelen, jotta pysyn itsekin asioista mukana.

vuosi vaihtui todella mukavissa merkeissä yhdessä parin ystävän ja parin vieraan koiran kanssa. vilskettä riittikin koirien osalta, mutta hyvin tulivat linus, molly ja yoda loppupeleissä toimeen. nyt kun tästä dagen efteristäkin on selvitty ja päivän huippukohta, eli tatuointiartistilla käyty on fiilis hyvä. asklepioksen sauva ja elämän tähti ovat piirrossa ja 25.1 on vuorossa sitten kuvan leimaaminen, jota on lykätty jo liian kauan.

paljon hyvää on tulossa vuodelle 2011 ja olen varma, että tästä vuodesta tulee loistava.